Eväitä nettisarjakuvan tekoon

Oletko pohtinut oman nettisarjakuvan aloittamista? Kirjailijana olen vielä noob, mutta nettisarjakuvan teosta minulle on yrittämisen ja erehtymisen kautta kertynyt jo kokemusta. Listasinkin sinulle ajatuksen ruoaksi viisi omasta mielestäni tärkeää seikkaa, jotka mahdollistavat onnistumisen.

1. Tarvitset alustan, jota sinun on helppo päivittää ja josta sarjista on helppo lukea.

Sitten tavitset YHTEISÖN. Joskus nämä ovat sama asia. Esimerkiksi sarjakuvablogit.fi yhtäaikaa yhteisö ja julkaisualusta. Facebook tai twitterkin taipuvat julkaisualustoiksi. Itse ohjaan lukijat Facebookista nettisivuilleni. Yhteisöstä saat lukijoita sarjakuvallesi, kunhan muistat tarjoilla sarjakuvaasi. Tästä edempänä.

Alustoja löytyy listattuna mm. täältä.

Jos koodi taittuu ja olet ostamassa domainia, voin myös luovuttaa sinulle Kirjoitusten sarjakuvan lukusivun lähdekoodin. Saat hetkessä nettisivun pystyyn. Sen kuin pyydät rohkeasti vain!

2. Tarjoile sarjakuvasi ihmisille aamukahvin kera.

Sosiaalisen median myötä ihminen ei enää mene sarjakuvan luokse, vaan sarjakuva menee ihmisen luokse. Sarjakuvasi päivitykset kannattaa mainita Facebookissa, Twitterissä, tai missä ihmisesi nyt ikinä hengailevatkaan. Pyri osaksi ihmisten päivärutiineja. Vakilukija tarkoittaa nettiselailijaa, joka rutiininomaisesti klikkaa auki sarjakuvasi, kun ilmoitus päivityksestä pompsahtaa hänen eteensä.

Konkreettinen vinkki somepäivityksiin: Laita aina somepäivityksen kylkeen kuva uusimmasta sivusta. Pienikin kuva on elintärkeä kiinnnostuksen kannalta!

Rutiini on työvälineesi.

Rutiini on työvälineesi.


3. Päivitä vähän ja usein.

Joka päivä on parempi kuin joka viikko, mutta avainsana on lupauksen pitäminen. (En tarkoita nyt konkreettista “huomenna päivitän” -tyypistä julistusta. Jo pelkkä nettisarjakuvan aloittaminen on lupaus jatkuvuudesta). Aamulla Facebookin avatessaan kukaan, edes lukijasi, ei ajattele sarjakuvaasi – mutta jos sarjakuvasi silloin ON siellä, kuten joka aamu/päivä/yö, herätät luottamusta. Säännölliseen sarjakuvaan on helppo sitoutua. Jos sarjakuvasi puolestaan ei ole päivittynyt – kukaan ei tule kyselemään. Et saa mitään rangaistusta. Mutta ihmiset jatkavat elämäänsä ilman sarjakuvaasi, eivätkä ehkä edes muista että se oli olemassa – eivät ennen kuin jälleen muistutat.

Mielestäni on virhe päivittää sitä mukaa kun materiaalia syntyy – been there. Tulee paine ja tulee väsähdys ja tulee elämä. Ja sitten tulee repsahdus. PAM! Käy kuin laihduttajalla flunssaviikon jälkeen. Kynnys päivittää kasvaa ja helposti alkaa vältellä koko aihetta (tästäkin voi kyllä selvitä. Kerron joskus toiste, miten.) Kannattaa pitää puolivalmista ja valmista materiaalia koneella. Näin kynnys päivittämiseen, eli lupauksen pitämiseen laskee oleellisesti.


4. Älä pelästy radiohiljaisuutta

Tämä on viimeinen on tärkeä – lukijat eivät useinkaan sano mitään. He ehkä lukevat silti. Älä siis ripusta motivaatiotasi kommentteihin. Tyypillisesti tarinoissa on alun jälkeen seesteisempi vaihe, jolloin tarinan peruskysymyksiä vasta asetetaan paikoilleen. Kommetteja alkaa usein tulla vasta siinä kohdassa, kun tarinan jännitteet alkavat kunnolla paukkua. Ensimmäisen 5-15 sivun jälkeen testataankin nettisarjakuvittajan kantti. Tylsään arkiseen päivittelyyn liittyy suuri motivaatioansa. Jatkatko eteenpäin, kun arki tulee vastaan? Muista, että arki on paitsi tylsää, myös mahdollisuus, kuten kohdassa 2 ja 3 yritin sanoa.

Joillakin suosituilla tekijöillä jokainen sivu saa aikaan kommenttivyöryn. Se on valtava saavutus ja liittyy ennen kaikkea ensimmäisessä kohdatta mainittuun Yhteisöön. Näissä kommenttiyhteisöissä kannattaa pyöriä jos tahtoo omalle sarjakuvalleen lukijoita. Kirjoitusten ensimmäiset kolme lukijaa varastin aikoinaan toisilta nettisarjakuvilta. 😀 Puskaradio teki loput.

Lopuksi:

Tarjoile sarjakuvasi ihmisten eteen säännöllisesti. Jos kukaan ei tartu syöttiin, tarina ei ehkä ole tarpeeksi kiinnostava. Mutta arvaa mitä? Tätäkin voi opetella, ja saat aloittaa niin monta kertaa kuin haluat – niin minäkin tein. Tervetuloa nettisarjakuvien maailmaan. Täällä epäonnistuminen on sallittua.

Marja,
www.kirjoitukset.net

About the author: Marja Siira