Mukavia porttoja

vanha luonnos vuodelta 2006

Varhainen luonnos vuodelta 2006. Pörröpääblondilla ja kissanaisella ei edelleenkään ole nimiä lainkaan. Huomaa myös paljon vanhempi Sarako – yllätyin itsekin kuin nuorena Sarako lopulta ilotaloon päätyi. Onneksi vain kaljaa tarjoilemaan. 😀

Kirjoitukset on synkkä ja ahdistava tarina, jossa ihmiset alati riitelevät, murjottavat ja kiukuttelevat. Mutta eivät Arbellen bordellin naiset! Ilotalossa on nimittäin sarjakuvan mukavimmat ja tervepäisimmät ihmiset. Mielestäni on hauskaa, että juuri huoratalo on paikka jossa Nanak’ai ja Sarako kohtaavat lähinnä pelkästään terveitä, mukavia ihmisiä – prostituutioon kun liitetään helposti lähinnä kurjia ja ankeita ihmiskohtaloita. Oli tärkeää pitää ilotalon naishahmot mukavina, jotta Nanak’ai voisi uskottavasti haluta jäädä borelliin.

Arbellen talo ei toki ole mikä hyvänsä porttola – niitäkin Ma:n kaupungista kyllä löytyy. Kaupungin kirjoissa nuhjuiselta kujalta löytyy kapakka, mutta kaikki tietävät, että sieltä saa paljon enemmän: musiikkia, silmänruokaa ja toinen toistaan kiihottavampia ja taidokkaampia esityksiä. Koska kaupungin päättäjätkin käyttävät juuri Arbellen talon palveluita, ja sillä on Ma:n kaupungissa legendaarinen ja hyvä maine, Arbellen talon sivubisneksiä katsotaan läpi sormien.

"Off you go! And take your ugly pants with you."

“Menetkös siitä! Ja vie rumat kalsonkisi mennessäsi.”

Myöskään Arbellen tanssijoilla, huorilla ja tarjoilijoilla ei ole juurikaan valittamista. Arbellen naisilla on hyvä viikkoperusteinen palkka, työterveyspalvelut, vapaapäiviä ja mahdollisuus vaikuttaa työhönsä. Arbelle on tarkka siitä, kenet hyväksyy joukkoon – ennen Sarakon ja Nanak’ain tuloa uusia naisia ei oltu otettu sisään aikoihin. Tämä johtuu siitä, että Arbellen talossa vallitsee hyvä yhteishenki, eikä siihen haluta kevyin perustein kajota. Naiset pitävät yhtä, ja vaikka riitojakin syntyy, niistä selvitään puhumalla ja anteeksipyytämällä. Arbellen tytöt tietävät kyllä että heidän pomollaan Arbellellä on takanaan vakavia virheitä ja ylilyöntejä (Ruusun tarina on suosittu juoru koko kaupungissa), mutta he tukevat Arbelleä ja Arbelle tukee heitä.

Arbellen talo ton yksi Ma:n kaupungin salaisia nähtävyyksiä. Satunnainen kulkija tuskin vilkaisee kahdesti vaatimatonta kylttiä pimeällä kujalla, mutta oven takana on kokonainen labyrintti täynnä musiikkia, viinaa, teatteria – ja naisia, jotka tienaavat paremmin kuin suurin osa asiakkaistaan. Arbellen talo on siis enemmän kuin bordelli. Se on työpaikka ja yhteisö, jossa on lukemattomia tarinoita kerrottavana.

the whore house sign by Marja Siira

Kirjoitukset.net
Kommentoi facebook-sivulla!

Eväitä nettisarjakuvan tekoon

Oletko pohtinut oman nettisarjakuvan aloittamista? Kirjailijana olen vielä noob, mutta nettisarjakuvan teosta minulle on yrittämisen ja erehtymisen kautta kertynyt jo kokemusta. Listasinkin sinulle ajatuksen ruoaksi viisi omasta mielestäni tärkeää seikkaa, jotka mahdollistavat onnistumisen.

1. Tarvitset alustan, jota sinun on helppo päivittää ja josta sarjista on helppo lukea.

Sitten tavitset YHTEISÖN. Joskus nämä ovat sama asia. Esimerkiksi sarjakuvablogit.fi yhtäaikaa yhteisö ja julkaisualusta. Facebook tai twitterkin taipuvat julkaisualustoiksi. Itse ohjaan lukijat Facebookista nettisivuilleni. Yhteisöstä saat lukijoita sarjakuvallesi, kunhan muistat tarjoilla sarjakuvaasi. Tästä edempänä.

Alustoja löytyy listattuna mm. täältä.

Jos koodi taittuu ja olet ostamassa domainia, voin myös luovuttaa sinulle Kirjoitusten sarjakuvan lukusivun lähdekoodin. Saat hetkessä nettisivun pystyyn. Sen kuin pyydät rohkeasti vain!

2. Tarjoile sarjakuvasi ihmisille aamukahvin kera.

Sosiaalisen median myötä ihminen ei enää mene sarjakuvan luokse, vaan sarjakuva menee ihmisen luokse. Sarjakuvasi päivitykset kannattaa mainita Facebookissa, Twitterissä, tai missä ihmisesi nyt ikinä hengailevatkaan. Pyri osaksi ihmisten päivärutiineja. Vakilukija tarkoittaa nettiselailijaa, joka rutiininomaisesti klikkaa auki sarjakuvasi, kun ilmoitus päivityksestä pompsahtaa hänen eteensä.

Konkreettinen vinkki somepäivityksiin: Laita aina somepäivityksen kylkeen kuva uusimmasta sivusta. Pienikin kuva on elintärkeä kiinnnostuksen kannalta!

Rutiini on työvälineesi.

Rutiini on työvälineesi.


3. Päivitä vähän ja usein.

Joka päivä on parempi kuin joka viikko, mutta avainsana on lupauksen pitäminen. (En tarkoita nyt konkreettista “huomenna päivitän” -tyypistä julistusta. Jo pelkkä nettisarjakuvan aloittaminen on lupaus jatkuvuudesta). Aamulla Facebookin avatessaan kukaan, edes lukijasi, ei ajattele sarjakuvaasi – mutta jos sarjakuvasi silloin ON siellä, kuten joka aamu/päivä/yö, herätät luottamusta. Säännölliseen sarjakuvaan on helppo sitoutua. Jos sarjakuvasi puolestaan ei ole päivittynyt – kukaan ei tule kyselemään. Et saa mitään rangaistusta. Mutta ihmiset jatkavat elämäänsä ilman sarjakuvaasi, eivätkä ehkä edes muista että se oli olemassa – eivät ennen kuin jälleen muistutat.

Mielestäni on virhe päivittää sitä mukaa kun materiaalia syntyy – been there. Tulee paine ja tulee väsähdys ja tulee elämä. Ja sitten tulee repsahdus. PAM! Käy kuin laihduttajalla flunssaviikon jälkeen. Kynnys päivittää kasvaa ja helposti alkaa vältellä koko aihetta (tästäkin voi kyllä selvitä. Kerron joskus toiste, miten.) Kannattaa pitää puolivalmista ja valmista materiaalia koneella. Näin kynnys päivittämiseen, eli lupauksen pitämiseen laskee oleellisesti.


4. Älä pelästy radiohiljaisuutta

Tämä on viimeinen on tärkeä – lukijat eivät useinkaan sano mitään. He ehkä lukevat silti. Älä siis ripusta motivaatiotasi kommentteihin. Tyypillisesti tarinoissa on alun jälkeen seesteisempi vaihe, jolloin tarinan peruskysymyksiä vasta asetetaan paikoilleen. Kommetteja alkaa usein tulla vasta siinä kohdassa, kun tarinan jännitteet alkavat kunnolla paukkua. Ensimmäisen 5-15 sivun jälkeen testataankin nettisarjakuvittajan kantti. Tylsään arkiseen päivittelyyn liittyy suuri motivaatioansa. Jatkatko eteenpäin, kun arki tulee vastaan? Muista, että arki on paitsi tylsää, myös mahdollisuus, kuten kohdassa 2 ja 3 yritin sanoa.

Joillakin suosituilla tekijöillä jokainen sivu saa aikaan kommenttivyöryn. Se on valtava saavutus ja liittyy ennen kaikkea ensimmäisessä kohdatta mainittuun Yhteisöön. Näissä kommenttiyhteisöissä kannattaa pyöriä jos tahtoo omalle sarjakuvalleen lukijoita. Kirjoitusten ensimmäiset kolme lukijaa varastin aikoinaan toisilta nettisarjakuvilta. 😀 Puskaradio teki loput.

Lopuksi:

Tarjoile sarjakuvasi ihmisten eteen säännöllisesti. Jos kukaan ei tartu syöttiin, tarina ei ehkä ole tarpeeksi kiinnostava. Mutta arvaa mitä? Tätäkin voi opetella, ja saat aloittaa niin monta kertaa kuin haluat – niin minäkin tein. Tervetuloa nettisarjakuvien maailmaan. Täällä epäonnistuminen on sallittua.

Marja,
www.kirjoitukset.net

Ponies!

Minä rakastan hevosia!

En osaa ratsastaa, mutta harrastan hevosten katselua, hevosten piirtämistä ja kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Olen suuri hevos- ja talliromantikko. Ei siis ihme, että Kirjoituksissa hevoset ja ponit ovat pienessä, mutta tärkeässä roolissa. Niinpä tahdon antaa niille hetkeksi valokeilan.

Khalum


theBlackHorse

Heti alkuun nörttitriviaa: musta hevonen, jolla Caeira ratsastaa Kirjoitusten ensimmäisessä osassa on nimeltään Khalum. Khalum esiintyyy ensimmäisen kerran jo tarinan ensimmäisessä luvussa, ja viimeisen kerran kirjan neljänneksi viimeisessä ruudussa. Khalum on siis todella hyvin edustettuna tarinan ensimmäisessä osassa. Valitettavasti Khalumista on osin välillä aika jättänyt – onhan sillä ollut jo ikääkin – joten toisessa osassa hän ei enää kopistele. RIP Khalum!

Khalum by Marja Siira

Khaluminen ensiesiintyminen…

…sekä viimeiset vilaukset.

Harmaa


Harmaa

Harmaa on yksi vanhimmista hahmoista, ja se oli alun perin vain ja ainoastaan Nanak’ain hevonen (Sarako ratsasti jollain säyseällä avaruusolioratsulla). Kaksi hevoseläintä olisi kuitenkin dominoinut liian vahvasti tarinaa joten tytöt saivat sarjakuvaan lopulta vain yhden hevosen – ja senkin he joutuvat keskenään jakamaan, kuten siskosten kuuluu.

Kuten Khalum, myös Harmaa on varjolainen hevonen. Tämän vuoksi Sarako ja Harmaa bondasivat niin hyvin. Eläimet, myös hevoset, ovat Kirjoituksissa kuitenkin ennen kaikkea käyttöeläimiä, eikä niiden perään ylenmäärin haikailla kun ne myydään tai ne kuolevat.

Harmaa

Sarako ja Harmaa viihtyivät hyvin yhdessä – ainakin yhden kevään.

Siinä missä Kirjoitusten ensimmäisen osan hevoset ovat isoja ja vaikuttavia, toisen osan hevossankariksi on päätynyt…

“Heppa”


Heppa ja Walen

Ihmisten kylässä on paljon yhteiskäytössä olevia eläimiä – kanoja, koiria ja poneja. En ole ihan varma, tietääkö kukaan mikä tämän ponin nimi on – ainakaan Walen ei tiedä, päätellen siitä että kutsuu ponia tuttavallisesti “Hepaksi”. Mutta varmaa on, että tämä kaveri ansaitsee vielä paikkansa Kirjoitusten isojen hevosten rinnalla.

Screen Shot 2016-05-06 at 8.59.07 AM